Suunitelmat muuttuu...

En saanutkaan liidokkia ehjäksi. En oikeastaan ehtinyt tehdä muuta kuin purkaa sen. Viikolla oli mm kerhon vuosikokousta jne.. Sen sijaan sain käsiini digitaalisessa muodossa Arisign Starille sopivat kellukkeet. Ensiviikolla saan ne ihan paperimuodossa, kun kerhokaveri tulostaa ne. Sitten alkaa rakennus, ja hyvällä tuurilla pääsen lumella koeajamaan ne. Teinkin siitä jo kannuspyörällisen, tosin pyörää ei vielä ole. Lumella se tuskin toimisi. Sukset löytyy ja tässä jonain päivänä käyn lähijärvellä lennättämässä. Tähän asti käyttänyt vain sähkiksiä millä voi laskea hangelle, mutta nyt pinta on riittävän hyvä isommallekin koneelle :)

Svensson tipahti sitten taivaalta ja meni palasiin. Tarkemmin lukee vasemmalta löytyvästä kohdasta Svensson.

Svensson on syntynyt...

Eli sain DLG:n valmiiksi. Ja hajotin sen. Aamulla oli vielä keskeneräinen kone, mutta sain inspiraation ja jatkoin rakennusta. Sitten se valmistui. Runko on mäntyrimaa, kabiini toistaiseksi balsaa ja teippiä. Päätin että kun koneesta saaadaan lentävä, niin sitten vasta siitä tehdään hieno. Kävin sitten koelentämässä liidokin. No, kone jäi matalalle, ja sakkasi. huomasin tehneeni aika kovan kärkisakkaajan. Kone jäi noin 10 metriin, sakaten siivelleen. Runko poikki, ja siivekeservon rattaat rikki. Outoa sinänsä, kun ei siiveke ottant osumaa.
 Matkalla mietin että mikä sopisi koneen nimeksi. Muuten koneet on olleet valmiita, mutta ekan moottoriliidokin lyhensin vain MoLiksi. Iso liidokki on Elmo, ihan vain siksi että sellainen tekstinpätkä oli kyljessä olevassa tarran palasessa. Ajattelin viedä nimen pidemmälle. Sellaiseksi mitä mietin vähän syvemmälle. En sitten tiedä että onnistuinko, mutta nimi kelpaa minulle. Kone on sinikeltainen. Siitä tulee väkisinkin Ruotsi. Sittten tuli mieleen mummin vanha kissa. Se oli pentuna tuotu Ruotsista, ja sen nimi oli Svensson. Nyt liidokki peri sen nimen...
 Sitten mietin ettei tämä kone millään toimi dlg:nä. Nappasin siispä siivekkeisiin uudet servot tosta mun kombatistani, ja irrotin myös moottorin. Päätin tehdä sähköliidokin. Se kävi helposti, moottoripukin rakennus kesti noin 20min.
 Sitten ensilennolle; menin rauhassa lähijärvelle, liidokki ja radio mukana. Ei ollut lainkaan paineita, kunnes huomasin jäällä olevan aikalailla saman ikäluokan tyttöjä. Sitten tuli se ''ei hätää, vituiks menee kuitenkin'' fiilis. Täyty sitten esittää että homma on hallussa, vaikka pelotti kovasti että epäonnistun ja kone tulee 10 osassa takasin. Onneksi muistin tarkistaa ohjainpintojen vuoksi myös moottorin pyörimissuunnan. Olisi jäänyt siihen se lento. :D
 No moottoriin kiekkoja, ote siiven takareunasta, ja heitto. Kone nousee liian jyrkästi. Työnnän. Meinaa tulla tonttiin. Huomasin sitten että on liikaa likkeitä, ja ohjaan rauhallisesti korkealle. Meinaa olla liian pieni motti. Hyvä että ees jakso nousta. Siten sammutan moottorin ja trimmailen liidokkia. Hyvinhän se lentää, mutta aika kovaa! Sitten lentelin sillä hetken, testailin sakkausta niin se sakkaa tosi helposti siivelle. Huono juttu, mutta nopeasti sitä oppi varomaan. Sitten otin koneen alas,ja laskussa sakkasi puolessa metrissä. Ei mitään, säädän radioon puolittajat päälle ja laitan koneen taas ilmaan. Lentelin sitä, ja havaitsin ettei muut koneeni taida lentää läheskään niin kovaa kuin tuo. Voi toki olla myös optinen harha. Oikeastaan pienillä muutoksilla voi saada oikeasti hyvän koneen. Tosin kun rinteeseen tämän tein, niin pitää ajaa kovaa ja muistaa ettei vaan jarruta liikaa. Voi olla laskussa aika vaikeaa, jos on kivinen rinne. Olen tyytyväinen, pitää vaan tehdä tästä vielä hieno. Myös painopistettä siirrän edemmäs, voi auttaa sakkaukseen. Ainut varsinainen ongelma oli se, ettei etene vastatuuleen. Liian kevyt!

Specsejä:
-kv 180cm
-V-peräsin
-moottorina 150W Dualsky
-4ch ohjaus, ei fläpsejä tai jarruja tjv.

''Albatrossi joka lepäämättä liitää...''

Nyt se on takana. Nimittäin Padasjoella ollut Arktinen Hysteria! Minulla oli sielä mukana tämä Arising Star, sekä se 3 metrinen liidokki. Aloitin tällä Arskalla, ja lensin sillä koko viikonloppuna about reilu 10 lentoa. Moottorissa on taas jotain, vaikka käy hyvin niin käynnistys ei tahdo kylmänä sujua.
 Kentälle kun pääsin, noin yhdentoista pintaan lauantaina, niin purin rauhassa kamat autosta, ja kasasin Arskan. Ennen käynnistystä tarkistin ohjainpinnat ja kas - toinen siiveke ei toimi. Servovipu oli katki. Onneksi pakissa oli uusi varalla ja sain sen vaihdettua kohtuu helposti. Lentelin sillä sitten hieman isojen koneiden seassa ja 4. tankin lopussa huomasin että lapsilauma oli tullut kiitoradalleni, pienelle jääbaanalle. Ajoin koneen sivummalle lumelle, ja nokkapyörä upposi lumeen. Kone pomppasi voltin ja siiven päälyste hajosi. Korjasin sen teipillä ja lennot jatkui.
 Sitten tuli ''lennonopettaja'', joka trimmasi minulle tuon ison liidokin. En ole ikinä ennen ollut hinattavana, niin annoin kokeneemman lentää trimmikeikan. Sitten yritin itse. (Kone on ensimnmäinen peräsinohjattava koneeni, jollei sellasta fik-80 lasketa. Ja kun hinauksessa olisi ne siivekkeet tärkeät. Olisi siis siivekkeillä sujunut varmasti hinaus paremmin.) 2 ekaa päättyi hätäirroitukseen, mutta kolmannen sain ylös asti.
 Kone oli kiva lentää, se on rauhallinen, ja lentää oikeasti suoraan. Se juuri liidokeissa kiehtoo. Ne näyttää ehkä termiikkilennossa tylsiltä, mutta vaikka kone lentää itsekseen niin hyvin että voi vaikka etsiä itselleen penkkiä, laittaa aurinkolaseja ja hanskaa, ehkä jopa ottaa juotavaa hieman, niin silti se on yksi vaikeimpia lennokkilajeja. Toinen on taitolento. Ei ole moottoria pelastamassa, vaan täytyy tuntea oma kone ja tietää sekä koneen että itsensä rajat.
 Sitten sunnuntaina lentoja tulikin liidokilla enemmän. Aamulla saavuin kentälle ekana, ja lentelin Arskalla siinä kaikkea hupilennosta matkalentoon ja taitolentoon. Ihmisiä ilmestyi ihailemaan jopa minun konetta,  vaikka sielä oli monesti isompia sivummalla kasattavana.
 Sitten eka hinuri valmistui, olin jonossa toisena. Ensimmäinen hinausyhdistelmä lähti, ja hetken päästä hinauskoneesta katkesi radioyhteys. Moottori sammui, ja kone syöksyi tonttiin. Hammastikkujahan siitä tuli, vaan peräsin säilyi ehjänä. Enpä päässytkään heti ilmaan... No sitten tuli seuraava hinuri, ja nyt pääsin taas ylös asti. Ekalla lennolla löyty jopa vähän nostavaa, ja sain irroituksesta mitattua aikaa noin 7:30min. Aika hyvin kokemattomalle termiikkipilotille vieläpä pikkuliidokilla. Irrotuskorkeus oli varmaan jotain 300 metrin luokkaa. lentelin sillä sitten loppupäivän. Vaan 2 hinausta epäonnistui sunnuntaina. Upeaa hommaa tämä liidokkihomma, niin hinauksineen, termiikkeineen, taitolentoineen kuin skaalakoneineen. Kiitos IGG! Ilman teitä en olisi löytänyt itseäni! :D

I'm back!

Terve! Aikaa on kulunut melkein vuosi... Nykyään autot ja hydrot on takanapäin, enään jäljellä on lennokit. Olen tosiaan liidokki-ihmisiä, vieläkin. Minulla on 3 metrinen liidokki, aika vanha sellainen. Radiona on Hitec Eclipse 7, gigamoduulilla varustettuna. Sen lisäksi minulla on myös Arising Star, jossa keulalla .46LA. Laitan myöhemmin tarkemmin näistä. Minulla on myös rakenteilla vajaa 2 metrinen dlg, ja sitten mulla on lähijärveä varten metrinen ''Decathlone''. Siinä on siis Decathlonen peräsin ja siipi, mutta tein foamista rungon. Lähinnä kiinasähköillä varustettu. Tällä koneella en kaputteja pelkää.

Mietin ennen että miksi kirjoitan tätä blogia. Nyt tajusin sen. Aloin mietimään että miten rc-harrastukseni on kehittynynt, ja tajusin etten muista. Teen tätä itselleni. Jos joku lukee tätä, niin hyvä. Mutta pääosin tämä toimii lennokkipäiväkirjana. Kaikki saa kommentoida ja kysyä, vastaan parhaani mukaan.

PS. Tein syntiä.. Opettelin lennättämään kaverin mPCx pikkukopterilla. Kesäksi tulee sitten luultavasti polttis treenikopteriksi. Hienoa se kopterin lennätys.

Nyt alan päivittää tätä säännöllisesti, siis ainakin kerran 2 viikossa, ehkä päivittäin.. Aika näyttää!