Nyt se on takana. Nimittäin Padasjoella ollut Arktinen Hysteria! Minulla oli sielä mukana tämä Arising Star, sekä se 3 metrinen liidokki. Aloitin tällä Arskalla, ja lensin sillä koko viikonloppuna about reilu 10 lentoa. Moottorissa on taas jotain, vaikka käy hyvin niin käynnistys ei tahdo kylmänä sujua.
Kentälle kun pääsin, noin yhdentoista pintaan lauantaina, niin purin rauhassa kamat autosta, ja kasasin Arskan. Ennen käynnistystä tarkistin ohjainpinnat ja kas - toinen siiveke ei toimi. Servovipu oli katki. Onneksi pakissa oli uusi varalla ja sain sen vaihdettua kohtuu helposti. Lentelin sillä sitten hieman isojen koneiden seassa ja 4. tankin lopussa huomasin että lapsilauma oli tullut kiitoradalleni, pienelle jääbaanalle. Ajoin koneen sivummalle lumelle, ja nokkapyörä upposi lumeen. Kone pomppasi voltin ja siiven päälyste hajosi. Korjasin sen teipillä ja lennot jatkui.
Sitten tuli ''lennonopettaja'', joka trimmasi minulle tuon ison liidokin. En ole ikinä ennen ollut hinattavana, niin annoin kokeneemman lentää trimmikeikan. Sitten yritin itse. (Kone on ensimnmäinen peräsinohjattava koneeni, jollei sellasta fik-80 lasketa. Ja kun hinauksessa olisi ne siivekkeet tärkeät. Olisi siis siivekkeillä sujunut varmasti hinaus paremmin.) 2 ekaa päättyi hätäirroitukseen, mutta kolmannen sain ylös asti.
Kone oli kiva lentää, se on rauhallinen, ja lentää oikeasti suoraan. Se juuri liidokeissa kiehtoo. Ne näyttää ehkä termiikkilennossa tylsiltä, mutta vaikka kone lentää itsekseen niin hyvin että voi vaikka etsiä itselleen penkkiä, laittaa aurinkolaseja ja hanskaa, ehkä jopa ottaa juotavaa hieman, niin silti se on yksi vaikeimpia lennokkilajeja. Toinen on taitolento. Ei ole moottoria pelastamassa, vaan täytyy tuntea oma kone ja tietää sekä koneen että itsensä rajat.
Sitten sunnuntaina lentoja tulikin liidokilla enemmän. Aamulla saavuin kentälle ekana, ja lentelin Arskalla siinä kaikkea hupilennosta matkalentoon ja taitolentoon. Ihmisiä ilmestyi ihailemaan jopa minun konetta, vaikka sielä oli monesti isompia sivummalla kasattavana.
Sitten eka hinuri valmistui, olin jonossa toisena. Ensimmäinen hinausyhdistelmä lähti, ja hetken päästä hinauskoneesta katkesi radioyhteys. Moottori sammui, ja kone syöksyi tonttiin. Hammastikkujahan siitä tuli, vaan peräsin säilyi ehjänä. Enpä päässytkään heti ilmaan... No sitten tuli seuraava hinuri, ja nyt pääsin taas ylös asti. Ekalla lennolla löyty jopa vähän nostavaa, ja sain irroituksesta mitattua aikaa noin 7:30min. Aika hyvin kokemattomalle termiikkipilotille vieläpä pikkuliidokilla. Irrotuskorkeus oli varmaan jotain 300 metrin luokkaa. lentelin sillä sitten loppupäivän. Vaan 2 hinausta epäonnistui sunnuntaina. Upeaa hommaa tämä liidokkihomma, niin hinauksineen, termiikkeineen, taitolentoineen kuin skaalakoneineen. Kiitos IGG! Ilman teitä en olisi löytänyt itseäni! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti