trainereita ja harakoita...

Terveeks taas! Viime viikko on mennyt parinkin projektin parissa. Rakensin nimittäin aloittelevalle kaverille peräsin ohjattavan trainerin vanhan Parkfun Scoutin runkoon. Se onnistui oikein hyvin, koneeseen jotain perusparannuksia, ja siiven tein foami-voimapaperi rakenteella. Lento-ominaisuudet on hyvät. Korkkarissa riittää tehoa silmukkaan, mutta (kyllä vain, piti koittaa) vaakakierre ei onnistunut. Menetti korkeutta liikaa niin vedin korkkarilla sen oikein päin. Jopa selkälento taittui peräsinohjattavuudesta huolimatta! Sitten toinen projekti on ollut tulevan purtsikan rakennus. Meinasin Iwaru Oy:n myymää mini kajavaa, mutta keskustellessani firman pitäjän kanssa hän totesi sen lentävän huonosti. Pakko kyllä kehua kaverin asiakaspalvelutaitoa, hän on niin livenä kuin netissäkin oikein ystävällinen ja asiansa osaava. Suositteli ekaksi skaalapurtsikaksi PIK-7 harakkaa, tuota - ah, niin hienon näköistä - ww2 ajan alkeiskonetta. Todennäköisesti siihen päädynkin. Se on oikeasti mielestäni hieno, mutta sen melko heikko suorituskyky häiritsee. Eipä se mitään, jos termiikissää haluan lillua niin tuo ''Elmo'' käy sihen hyvin. Olen jo miettinyt tekeväni harakan esikuvaksi sinistä h-45 harakkaa, ihan siksi kun en ole missään vastaavaa nähnyt. Mikäli haluatte nähdä (ainakin minun mielestä) upean videon kuvattuna harakasta, katsokaa tämä.

Majavia ja matalalentoa.

Terve! Taas kulunut vähän aikaa, ilman päivityksiä. Ei vaan ole ehtinyt kirjoittaa.
Sen sijaaan kaikkea on kyllä tapahtunut tällä välillä. Mm hankin avaimen Nastolan Ilmailukerhon kerhotalolle, ja kaikki rakentaminen tapahtuu jatkossa sielä. Eräs NIKläinen lahjoitti minun lennätettäväksi vähän arskaa isomman scalebeaverin. Kävin siihen tekemässä radiooni ohjelman, ja nyt se odottaa vain lentämistä. Tosi hieno laite.
 Lentämistä onin ollut vähemmän, vain 2 krt, mutta tavallista mielekkäämpää se on ollut. Nimittäin sähkisten sijaan ulkona on käynyt Arising Star, joka on epp koneisiin verrattuna oikein kiva. Ensimmäinen kerta oli aika lyhyt, vain 2 tankillista. Oli pimeää, en voinut kauas ajaa ja kyseessä oli ensilento kannuspyörä modifikaation jälkeen. kaiken lisäksi suksilla, joista en tykkää lainkaan :) Lentäminen on kyllä kaikin puolin parempaa, kun suksia on vähemmän niin kone toimii paremmin ja rullaus sujuu myös hyvin. Ainut vaan on lasku, nimittäin pienestäkin töyssystä potkuri ottaa lumee ja sammuu. Ei haittaa muuten, mutta sen koneen haku ei nappaa :) Toisella kerralla oli hyvä keli, hyvä näkyvyys, ei tuullut ja hangen pintakin oli hyvä. Lento oli oikein mukavaa. Sujui niin hyvin, että innostuin piirtämään hankeen viivoja suksilla ja lentämään mutenkin ohilentoja matalalla. Myös ''taitolentoa'' ajoin.

Kerhokaverini Tino Välimäki myös kuvasi jälkimmäisellä kerralla, tässä pari otosta...

Suunitelmat muuttuu...

En saanutkaan liidokkia ehjäksi. En oikeastaan ehtinyt tehdä muuta kuin purkaa sen. Viikolla oli mm kerhon vuosikokousta jne.. Sen sijaan sain käsiini digitaalisessa muodossa Arisign Starille sopivat kellukkeet. Ensiviikolla saan ne ihan paperimuodossa, kun kerhokaveri tulostaa ne. Sitten alkaa rakennus, ja hyvällä tuurilla pääsen lumella koeajamaan ne. Teinkin siitä jo kannuspyörällisen, tosin pyörää ei vielä ole. Lumella se tuskin toimisi. Sukset löytyy ja tässä jonain päivänä käyn lähijärvellä lennättämässä. Tähän asti käyttänyt vain sähkiksiä millä voi laskea hangelle, mutta nyt pinta on riittävän hyvä isommallekin koneelle :)

Svensson tipahti sitten taivaalta ja meni palasiin. Tarkemmin lukee vasemmalta löytyvästä kohdasta Svensson.

Svensson on syntynyt...

Eli sain DLG:n valmiiksi. Ja hajotin sen. Aamulla oli vielä keskeneräinen kone, mutta sain inspiraation ja jatkoin rakennusta. Sitten se valmistui. Runko on mäntyrimaa, kabiini toistaiseksi balsaa ja teippiä. Päätin että kun koneesta saaadaan lentävä, niin sitten vasta siitä tehdään hieno. Kävin sitten koelentämässä liidokin. No, kone jäi matalalle, ja sakkasi. huomasin tehneeni aika kovan kärkisakkaajan. Kone jäi noin 10 metriin, sakaten siivelleen. Runko poikki, ja siivekeservon rattaat rikki. Outoa sinänsä, kun ei siiveke ottant osumaa.
 Matkalla mietin että mikä sopisi koneen nimeksi. Muuten koneet on olleet valmiita, mutta ekan moottoriliidokin lyhensin vain MoLiksi. Iso liidokki on Elmo, ihan vain siksi että sellainen tekstinpätkä oli kyljessä olevassa tarran palasessa. Ajattelin viedä nimen pidemmälle. Sellaiseksi mitä mietin vähän syvemmälle. En sitten tiedä että onnistuinko, mutta nimi kelpaa minulle. Kone on sinikeltainen. Siitä tulee väkisinkin Ruotsi. Sittten tuli mieleen mummin vanha kissa. Se oli pentuna tuotu Ruotsista, ja sen nimi oli Svensson. Nyt liidokki peri sen nimen...
 Sitten mietin ettei tämä kone millään toimi dlg:nä. Nappasin siispä siivekkeisiin uudet servot tosta mun kombatistani, ja irrotin myös moottorin. Päätin tehdä sähköliidokin. Se kävi helposti, moottoripukin rakennus kesti noin 20min.
 Sitten ensilennolle; menin rauhassa lähijärvelle, liidokki ja radio mukana. Ei ollut lainkaan paineita, kunnes huomasin jäällä olevan aikalailla saman ikäluokan tyttöjä. Sitten tuli se ''ei hätää, vituiks menee kuitenkin'' fiilis. Täyty sitten esittää että homma on hallussa, vaikka pelotti kovasti että epäonnistun ja kone tulee 10 osassa takasin. Onneksi muistin tarkistaa ohjainpintojen vuoksi myös moottorin pyörimissuunnan. Olisi jäänyt siihen se lento. :D
 No moottoriin kiekkoja, ote siiven takareunasta, ja heitto. Kone nousee liian jyrkästi. Työnnän. Meinaa tulla tonttiin. Huomasin sitten että on liikaa likkeitä, ja ohjaan rauhallisesti korkealle. Meinaa olla liian pieni motti. Hyvä että ees jakso nousta. Siten sammutan moottorin ja trimmailen liidokkia. Hyvinhän se lentää, mutta aika kovaa! Sitten lentelin sillä hetken, testailin sakkausta niin se sakkaa tosi helposti siivelle. Huono juttu, mutta nopeasti sitä oppi varomaan. Sitten otin koneen alas,ja laskussa sakkasi puolessa metrissä. Ei mitään, säädän radioon puolittajat päälle ja laitan koneen taas ilmaan. Lentelin sitä, ja havaitsin ettei muut koneeni taida lentää läheskään niin kovaa kuin tuo. Voi toki olla myös optinen harha. Oikeastaan pienillä muutoksilla voi saada oikeasti hyvän koneen. Tosin kun rinteeseen tämän tein, niin pitää ajaa kovaa ja muistaa ettei vaan jarruta liikaa. Voi olla laskussa aika vaikeaa, jos on kivinen rinne. Olen tyytyväinen, pitää vaan tehdä tästä vielä hieno. Myös painopistettä siirrän edemmäs, voi auttaa sakkaukseen. Ainut varsinainen ongelma oli se, ettei etene vastatuuleen. Liian kevyt!

Specsejä:
-kv 180cm
-V-peräsin
-moottorina 150W Dualsky
-4ch ohjaus, ei fläpsejä tai jarruja tjv.

''Albatrossi joka lepäämättä liitää...''

Nyt se on takana. Nimittäin Padasjoella ollut Arktinen Hysteria! Minulla oli sielä mukana tämä Arising Star, sekä se 3 metrinen liidokki. Aloitin tällä Arskalla, ja lensin sillä koko viikonloppuna about reilu 10 lentoa. Moottorissa on taas jotain, vaikka käy hyvin niin käynnistys ei tahdo kylmänä sujua.
 Kentälle kun pääsin, noin yhdentoista pintaan lauantaina, niin purin rauhassa kamat autosta, ja kasasin Arskan. Ennen käynnistystä tarkistin ohjainpinnat ja kas - toinen siiveke ei toimi. Servovipu oli katki. Onneksi pakissa oli uusi varalla ja sain sen vaihdettua kohtuu helposti. Lentelin sillä sitten hieman isojen koneiden seassa ja 4. tankin lopussa huomasin että lapsilauma oli tullut kiitoradalleni, pienelle jääbaanalle. Ajoin koneen sivummalle lumelle, ja nokkapyörä upposi lumeen. Kone pomppasi voltin ja siiven päälyste hajosi. Korjasin sen teipillä ja lennot jatkui.
 Sitten tuli ''lennonopettaja'', joka trimmasi minulle tuon ison liidokin. En ole ikinä ennen ollut hinattavana, niin annoin kokeneemman lentää trimmikeikan. Sitten yritin itse. (Kone on ensimnmäinen peräsinohjattava koneeni, jollei sellasta fik-80 lasketa. Ja kun hinauksessa olisi ne siivekkeet tärkeät. Olisi siis siivekkeillä sujunut varmasti hinaus paremmin.) 2 ekaa päättyi hätäirroitukseen, mutta kolmannen sain ylös asti.
 Kone oli kiva lentää, se on rauhallinen, ja lentää oikeasti suoraan. Se juuri liidokeissa kiehtoo. Ne näyttää ehkä termiikkilennossa tylsiltä, mutta vaikka kone lentää itsekseen niin hyvin että voi vaikka etsiä itselleen penkkiä, laittaa aurinkolaseja ja hanskaa, ehkä jopa ottaa juotavaa hieman, niin silti se on yksi vaikeimpia lennokkilajeja. Toinen on taitolento. Ei ole moottoria pelastamassa, vaan täytyy tuntea oma kone ja tietää sekä koneen että itsensä rajat.
 Sitten sunnuntaina lentoja tulikin liidokilla enemmän. Aamulla saavuin kentälle ekana, ja lentelin Arskalla siinä kaikkea hupilennosta matkalentoon ja taitolentoon. Ihmisiä ilmestyi ihailemaan jopa minun konetta,  vaikka sielä oli monesti isompia sivummalla kasattavana.
 Sitten eka hinuri valmistui, olin jonossa toisena. Ensimmäinen hinausyhdistelmä lähti, ja hetken päästä hinauskoneesta katkesi radioyhteys. Moottori sammui, ja kone syöksyi tonttiin. Hammastikkujahan siitä tuli, vaan peräsin säilyi ehjänä. Enpä päässytkään heti ilmaan... No sitten tuli seuraava hinuri, ja nyt pääsin taas ylös asti. Ekalla lennolla löyty jopa vähän nostavaa, ja sain irroituksesta mitattua aikaa noin 7:30min. Aika hyvin kokemattomalle termiikkipilotille vieläpä pikkuliidokilla. Irrotuskorkeus oli varmaan jotain 300 metrin luokkaa. lentelin sillä sitten loppupäivän. Vaan 2 hinausta epäonnistui sunnuntaina. Upeaa hommaa tämä liidokkihomma, niin hinauksineen, termiikkeineen, taitolentoineen kuin skaalakoneineen. Kiitos IGG! Ilman teitä en olisi löytänyt itseäni! :D

I'm back!

Terve! Aikaa on kulunut melkein vuosi... Nykyään autot ja hydrot on takanapäin, enään jäljellä on lennokit. Olen tosiaan liidokki-ihmisiä, vieläkin. Minulla on 3 metrinen liidokki, aika vanha sellainen. Radiona on Hitec Eclipse 7, gigamoduulilla varustettuna. Sen lisäksi minulla on myös Arising Star, jossa keulalla .46LA. Laitan myöhemmin tarkemmin näistä. Minulla on myös rakenteilla vajaa 2 metrinen dlg, ja sitten mulla on lähijärveä varten metrinen ''Decathlone''. Siinä on siis Decathlonen peräsin ja siipi, mutta tein foamista rungon. Lähinnä kiinasähköillä varustettu. Tällä koneella en kaputteja pelkää.

Mietin ennen että miksi kirjoitan tätä blogia. Nyt tajusin sen. Aloin mietimään että miten rc-harrastukseni on kehittynynt, ja tajusin etten muista. Teen tätä itselleni. Jos joku lukee tätä, niin hyvä. Mutta pääosin tämä toimii lennokkipäiväkirjana. Kaikki saa kommentoida ja kysyä, vastaan parhaani mukaan.

PS. Tein syntiä.. Opettelin lennättämään kaverin mPCx pikkukopterilla. Kesäksi tulee sitten luultavasti polttis treenikopteriksi. Hienoa se kopterin lennätys.

Nyt alan päivittää tätä säännöllisesti, siis ainakin kerran 2 viikossa, ehkä päivittäin.. Aika näyttää!

Hydroa ja liidokkeja

Juuh. Tais tulla koettua hydron huiput. Pitkän kiihdytyksen jälkeen nousi ilmaan, oli sielä 2m ja nokalleen maahan. Pitää rajottaa kaasusormea. Sitten myös tuli ostettua SIL-80 heittis. Se jopa hajosi, kun sakkasi korkealla ja tuli nokalleen autoa päin. Laitan siihen alkavalla viikolla peräsimiin servot, niin tulee radio-ohjattava. Pääsin tutun vastaavaa koittamaan, ja hauska laite on. Kestää jopa minua! :D

Hydrokopteri

Tällänen tuli tehtyä. yht. 4h. isompi peräsin vielä tekolistalla. liikkuu hyvin, ja tehokkaan moottorin ansiosta liikkuu myös asfaltilla. lumeen uppoaa herkästi, johtuen moottorin alaspäin olevasta vetokulmasta. Hauska lelu.

Arktinen hysteria!

Joo. Olin sielä. Ja mitä mulle kävikään. Liidokki-kuume iski. Nyt ei auta muu kun myydä firestorm ja ostaa multiplexin easyglider. E-STARTERIn moottori menee siis siihen, kun ei hinaajia ole hirveästi. Ja e-starter muuten.... No, luulempa että se on päässyt tiensä päähän. Se ei ikinä lentänyt kunnolla. Nyt siitä irtosikin sitten siivekeservo. Loput voitte arvata... Mutta tulipahan nähtyä igg finland toimissaan. Niille ei voi antaa muuta kun rispektiä. Se kun ne nosti krukilla sen 7,5m kv:llä olevan rc skaalapurjekoneen ilmaan niin ei voinu muuta kun ihailla. e-starterista kuva:

Sitkunmäsaanuudenlennokin...

Eihän tästä meinaa tulla mitään. Kun viimeksi lensin, niin kone tuli tonttiin lennolla nro 1 siksi kun siivekkeet olikin reversenä, liikkui väärinpäin. Kone pysyi ehjänä. Numero 2 päättyi siihen kun toinen siiveke ei toiminut. Kone rikki. Epoksilla kasasin, ja servon liitin hajosi. Yritin korjata muttei siitä saanut ehjää. Kunhan pääsen kotiin niin pitää laittaa siihen uusi liitin. Kesäksi tähtäimessä tuo 1,9m cessna, siihen kun ei ttuli tartu niin hyvin, ja se on ns. rtf, joten saan gigaradiot samassa. Konetta siis myydään vertical hobbyssä. Sitä odottaessa koitankin saada tuon starterin kasaan.

Ongelmia, ongelmia

Dodii, nyt kun moottori on kiinni, niin hajosi servon liitin. No se on nyt korjattu. Viimeistään lomaviikolla (9) nostan koneen ilmaan. Koneen pitäisi voida lentää. Painopistettä vielä säädän vähäsen, oli meinaan harjallisella ja takapainoisella koneella lento oikeesti kidutusta. Mutta nyt ne ajat on ohi. Seuraavaa konetta jo olen katsellut... suunnitelmissa on nyt rakentaa MiM1 balsaliidokki koulussa. Kesällä taas jotain isompaa traineria, sitä en tosin rakenna. Ja jos joskus vielä toi spitfire... Mutta paras pysyä nykyajassa. Kattoo mitä tekee.

Ilmaa siipien alle!

Joo. Nyt on viimeinkin harjaton moottori löytänyt tiensä starterin luokse. Kiinnitää vielä pitäisi. Ruuveja ei tunnu löytyvän mistään.

Radalla

Nyt sit pääsin radalle, tauon jälkeen kun oli leikkaus. Monimutkaista. Vakio koneella ja touringrenkailla huomattavasti helpompaa :DD Mutta tästä se lähtee. Nyt pitää laittaa lukko eteen, nopeampi servo (savöks 5kg/.048s) ja t-driftit alle. Tällä hetkellä jotkut nimettömät kiinni. Seuraavan kerran radalla 7.1, silloin ilmeisesti seuraava tekstikin.

Viimeinkin kunnossa

Tein jotain uskoatonta. Korjasin drifterin. Nyt on testattu, seuraavaksi radalle. Nam!

Driftimodausta

Teinkin tänään lukon tf-5 takadiffiin. Eikä pyöri kyllä yhtään hyvin kun kaikki mömmöt lähti. Mutta kusti polkee parhaillaan uusia tököttejä. Mukaan tulee myös driftirenkaat. Kuhan pääsen ajamaan riftinkiä niin sitten on magee olo. Kunhan oppis ajamaan... Suunnittelin kyllä jo countersteering autoksi muokkaamista. Saa nähdä että onnistuuko.

driftaaaa!

Nyt sit päätin että tourinki ei pärjää driftingille. Aattelin heti alkuun tehä counter-steering modin, ja alkaa treenaa sitten sitä. Joskus koitin ja sen oppiminen tulee viemää aikaa.

Ajelua

Kävin testailemassa auton nopeutta, kulki kovempaa kuin ennen, mutta puhelimen gps näytti (n. 30m) suoralla vain 35km/h. Uskon että kulkee kovempaa. Jos pääsisin lauantaina ihan matolle ajamaan niin voisi kertoilla sitten tarkemmin, ei oikein asfaltilla saa oikeaa tuntumaa, kyllä aina kannattaa matolle pyrkiä. On meinaan hienoa päästä matto radalle ajamaan kun tavallisesti voi vain ajaa jossain parkkiksella, harrastajien vähyyden vuoksi vieläpä yksin. Radalla on sitten eri juttu...

Uudet sähköt

Viimeinkin ne tuli! Nimittäin harjaton moottori ja nopari. Enään vain kolvausten tarkstus/vahvistus, uus kierros renkaita ja koppa ni meen radalle ajamaan. Tolla rtr kopalla tuskin kehtaa mennä :) Tehoa tuli reippaasti lisää, minun ajollani se tosin ei välttämättä ole hyvä asia :DD Mutta eiköhän tää touring ala tästä pikkuhiljaa sujua...

Roiskesuojat

Asensinkin vielä tällaiset autoon, viime talvena parkkihallissa auto nimittäin sotkeentui todella paljon.